Inspiroiva rohkeus

 

Elettiin 1800-luvun loppua ja Sanna seisoi laiturilla katsellen valtavan kokoista höyrylaivaa. Tuo samainen laiva oli vienyt hänen Kustaa-miehensä muutama kuukausi sitten Amerikkaan.

 

Sannan oli silloin ollut tarkoitus lähteä mukaan, mutta keskenmeno oli estänyt suunnitelmat. Nyt hän seisoi tuon pelottavan oloisen aluksen edessä. Yksin. Kädessään hän puristi tiukasti paperilappua, johon oli kirjoitettu Kustaan osoite. Vaikka noiden vieraiden sanojen muistaminen, saati ääntäminen, olikin haastavaa, Sanna oli varmuuden vuoksi painanut jokaisen sanan tiukasti muistiin paperilapun hukkumisen varalle. Mukaan oli pakattu hieman leipää ja kuivattua silakkaa, olihan edessä monen päivän matka kohti tuota unelmien maata.

 

Jalat tutisten, mutta päättäväisesti Sanna otti askeleen laivan sillalle. Uusi elämä, täältä tullaan…

 

Olen aina ihaillut Sannan rohkeutta. Tuohon aikaan ei ollut kännykkää, jolla soittaa pyytääkseen apua, ei luottokorttia, johon turvata tiukan tilanteen tullen, eikä yleistä englannin kielen osaamista. Oli vain rohkeus.

 

Tuo samainen rohkeus pitää meitä kädestä kiinni kun on aika ottaa uusi askel kohti tuntematonta. Se on se samainen rohkeus, joka piti Sannaa kädestä hänen astuessaan laivan sillalle. Kiitos tuon rohkeuden, voimme luoda jotain uutta, jolla toivottavasti on vuorostaan rohkaiseva kosketus myös tuleville sukupolville.

 

Rohkeus on vierellämme. Meidän tarvitsee vain luottaa, tarttua sen käteen ja pitää tiukasti kiinni aaltojen pauhatessa ympärillämme.